lauantai 16. joulukuuta 2017

Säärystimet ja lapaset

Joulu lähestyy ja lapaset sekä säärystimet lämmittää. Nämä lähtivät tontun matkaan maailmalle eräälle mannekiinille Lontooseen.


Lapaset ja säärystimet on neulottu 7-veljestä langalla.


Joulunaikaa vietetään ja nyt kysellään ja jutellaan siitä, miten ja missä joulua vietetään. Minulla suunnitelmiin kuuluu univelkojen kuittaaminen ja kirjan lukeminen.


Mielikuvitus on suuri lahja. Sen avulla saa kaiken! Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mielikuvituksen avulla ikävänkin asian saa muuttumaan mukavaksi. Ai, miten? Minäpä kerron, kuvittele, että sinulla on kiire. Olet jo myöhässä ja lehtimyyjä soittaa. Mitä ajattelet?

Varmaan ärsyynnyt, mutta ajattele tällä kertaa positiivisen kautta. Työtään hekin vaan tekevät. Käytä mielikuvitusta ja ajattele, että siellä soittaa, joku jonka todella toivoisit soittavan. Anna riemusi kuulua ja vastaile reippaasti ja iloisena. Minä tein näin ja voin sanoa, että toisessa päässä ollut lehtimyyjä oli vähintäänkin hämmentyneen kuuloinen.

Kaikkiin ei tarvitse vastata kuitenkaan näin. Sain puhelun, jossa kaupattiin kalkkia ja magnesiumia eli ravintolisiä. Siinä tuli tiedoksi kaikki hyödyt, mitä näillä valmisteilla on. Tähän vastasin, että minulla on ne kaikki reseptillä. Seuraavaksi kannattaa ottaa yhteisvaikutus-kortti esiin. Tässä tapauksessa ei tarvinnut, koska myyjä varmasti arveli, että olen tosi sairas. Marevan-lääke on sellainen, jolla on paljon yhteisvaikutuksia, toinen on sienilääkkeet. 



Kirjojen nimet on myös hauskoja, niistä voi päätellä kirjan sisällöstä. Kävin kirjastossa kirjojen poistomyynnissä. Hyvällä mielikuvituksella varustettuna, tuli vastaan monta hauskaa kirjaa.
-Sinkkuäidin juoksuaika (ei varmaan ollut kauaa sinkku...)
-Paukan pommi (pamahti varmaan paukahtaen...)
-Elää kertoakseen ( vai kertoo elääkseen?)
- Arpi korvassa ja sydämessä (miten toipuminen edistyy?)
-Sokeiden planeetta (melkoista meininkiä...)

Suosittelen katsomaan kirjojen nimiä ja käyttämään mielikuvitusta!


Isoveljeä minulla ei ole, vaikka sellainen olisi ollut varmasti kiva. Senkin olen kuvitellut itselleni ja olen valinnut parhaan! 
Hyvää joulun aikaa!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Patalappuja retrokankaista

Kaappien kätköistä löytyi vanhoja joulukankaita, joista ompelin patalappuja. Pääsee kankaat lojumasta käyttöön. Näiden valmistukseen on oma tekniikkansa, joka on sellainen, että sillä menetelmällä saa hukattua paljon vanhoja kankaita. Vanhoja verhoja, pöytäliinoja ym. tätini on lykännyt niitä minulle mukaan monet kerrat.


Laitoin ripustusnauhaksi love-tekstillä olevaa nauhaa kaksinkerroin ja ompelin sen reunoista.


Vähän meni kankaat ylösalaisin ja suunnittelut oli puolitiessä. Itseäni hauskuutin patalapuilla. Katso, vaikka alapuolella olevaa lappua, missä näkyy joulupukin kenkä ja pallo. Ei sille mahda mitään, mutta minulle tulee mielikuva pallonpotkaisusta. Itselleen ja näille tekeleille, kun nauraa, riittää naurunaiheita. Kankaiden kuosit on sellaisia, että todella hyvin sopii juuri tällaisiin.


Vanhojen kankaiden tuunaaminen uuteen uskoon on erittäin mukavaa puuhaa. Niin myös sanojen pyörittely. Vanhat sananlaskut on myös sellaisia, että niitä pitäisi miettiä uudelleen. Monet niistä on aika lannistavia, vaikka viisaus niissä varmasti piilee.


Vastaan tuli mm. tällaiset vanhat sananlaskut: 
"Opi kärsimään valittamatta" , 
"Sortumatta souda, vaikk' on vastatuulta.", 
"Muruja on elon onni, suurin osa suruja".

Tuunasin niitä vähän nykyaikaisempaan muotoon.
" Opi kärsimään valittamalla",
"Sitkeästi soita, vaikka oisit maalta.",
"Muruja on elon onni, suurin osa puruja."

Toivottavasti joku keksii parempia!



Hyvää joulun aikaa, ollaan kilttejä, koska tontut liikkuu!


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Paljon onnea Suomi! Suomi100v.-peiton valmistus

Tässä on elämäni ensimmäinen tilkkupeitto. Aloitin sen suunnittelun vuoden 2016 lopulla. Väreiksi valitsin sinisen ja valkoisen. Suomen värit. 

Tilkkukuvioksi valitsin blokin, jota kutsutaan villihanhitekniikaksi. Peiton kuvioksi halusin laittaa Suomen kartan ja toteutin sen pikselitekniikalla. Suunnittelin, että tekisin peiton toisen puolen samanlaisena, mutta useilla eri väreillä. Ideana oli saada peittoon kansainvälinen, innovatiivinen ja vapaa Suomi, jossa perinteet ja nykyisyys yhdistyvät. Alussa oli siis suuret suunnitelmat. Aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen ei ollut riittävästi. Aloittelevalle tilkkuilijavelholle ei ollut vielä selvinnyt, kuinka paljon työtä on vielä ennenkuin on valmista.


Valmista peittoa katsoessa ei moni arvaa kuinka paljon tunteja, sen valmistaminen vaatii ja mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita onkaan ollut.


Kankaiden kuvioissa on mm. mummolan verhoa, mustikoita, lumisadetta, vettä ja tähtiä. Symboliikkaa, jolla on jokaiselle oma merkityksensä. Kotimaani Suomi on monessa asiassa maailman parhaita maita. Suomessa on hyvä elää, opiskella ja tehdä työtä. Nykyisinkin on hyvä muistaa, että kaveria ei jätetä. Suomi100-juhlavuosi on tarjonnut jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana yhdessä tekemisessä.


Suomalainen luonto on vertaansa vailla ja se on kaikkien ulottuvilla. Luonnon puhtaus ja hiljaisuus on meidän vahvuutemme. Suomessa on myös erittäin kiinnostava SLUSH-tapahtuma, josta voi lukea lehdistä, kuulee televisiosta, radiosta ja somesta. Se innostus ja kaikki ideat, keksinnöt ja tulevaisuuden suunnitelmat saavat innostumaan. Tulee tunne, että kaikki on mahdollista. Todellakin kaikki on mahdollista!


Tunnen, että kuulun johonkin: loistavaan työyhteisöön, käsitöiden parissa viihtyviin, koiranomistajiin, äiteihin ja moneen muuhun. Minulla on perhe, joka tukee ja auttaa. Se saa myös hermoromahduksen partaalle, mutta rakastan heitä eniten maailmassa. Minulla on kaksi pientä koiraa, koti, kasvihuone ja pieni askarteluhuone. Minulla on ystäviä, joita ilman ei voisi elää. Lyhyesti sanottuna minulla on kaikki mitä tarvitsen. Se on niin, että kaikkea, mitä haluaa ei voi saada, mutta sen saa aina mitä tarvitsee. 


Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mutta on muutama asia, jotka häiritsevät minua. Blogeissa on usein pelkkää hehkutusta kuinka kaikki on upeaa ja mahtavaa. Haluan nostaa esiin muutamia asioita, jotka ovat osa minun todellisuuttani. Ne ovat aika pieniä ja samalla suuria ja korjattavissa olevia. Listaan ne tähän ja perustelen ne myös.
Ne ovat:
-yksinäisyys
-kiusaaminen
-huumeongelma
-yleinen pahaolo ja siihen liittyvä (huono) käytös



Työssäni apteekissa kohtaan usein vanhuksia, jotka ovat yksin ja kokevat yksinäisyyttä. Tiedostan, että se voi koskettaa ketä tahansa. Aina, kun keskustelen yksinäisen kanssa, hidastan omaa kiirettäni. Yritän kuunnella tarkasti, mitä tämä ihminen minulle kertoo ja kokee parhaillaan. Toivon, että osaisin valita sanani oikein, että rohkaisisin ja kulkisin rinnalla tasavertaisena ihmisenä hetken aikaa. Ei minulla ole ohjeita kaikkeen. Ensisijainen työni on varmistaa lääkkeen turvallinen ja ohjeenmukainen käyttö. Saatan ehdottaa yksinäiselle, että voisitko harkita, jos hankkisit koiran. Koiran kanssa kulkiessa, tulee helpommin kohdattua muita kuin yksin. Tiedän, että ei koira kaikille sovi ja puhun vain siitä kokemuksesta, mitä itsellä on. Minulla on ollut koira aina 15-vuotiaasta asti. Olen koiraihminen. 

Jokainen tekee ehdotuksesta huolimatta omat ratkaisunsa asioiden suhteen. Silloin, kun päätös on oma, sen ja sen seuraukset kestää itse.

Kannan vastuun sanoistani, tekemisestäni ja kirjoituksistani. Seison aina niiden takana ja toimin aina harkiten omasta näkökulmasta ja niillä vajavaisilla kyvyillä, mitä minulla on.


Rehellisyys on tärkeimpiä arvojani. Turvallisuus ja sen takaaminen on tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla. Työssäni olen saanut uhkauksia. Sanalliset uhkaukset satuttaa sielua, mutta jos uhkaajalla on ase, silloin olen uhkaajan armoilla ja heikko. Luin aikakausilehdestä terrorismintutkijasta. Hän sanoi, että kaikkea pahaa ei voida estää tapahtumasta, mutta tieto siitä, että auttajat ovat tarvittaessa paikalla on minulle hyvin lohdullinen. Hyvää on enemmän kuin pahaa ja toivoa paremmasta en halua koskaan kadottaa!

Uhkaavat tilanteet työssä liittyvät huumaavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Mielestäni ilmassa on merkkejä, että tämä ongelma tulee kasvamaan, toivon, että ei niin vakavaksi kuin U.S.A.:ssa. Huumeissa olevat asiakkaat eivät kaihda keinoja, kuinka käyttää terveydenhuollon auttamisenhalua hyväkseen. Kun ihminen on aineista sekaisin, ei auta, että kysyy, kuinka sinä voit? Ei siihen kysymykseen tule vastausta. Toivoa voi vaan parasta. Monta kertaa olen toivonutkin ja joskus olen ilokseni nähnyt, että toiveeni on toteutunut.


Olen kohdannut kiusaamista. Eikä sitä tapahdu vain kouluissa. Se on todella yleistä. Siihen minulla ei ole ohjeita, mutta kuuntelin radiosta, kuinka Jenni Vartiaisen, Cheekin ja monen muun julkisuuden henkilön manageri kertoi omista kokemuksistaan. Hän sanoi, että pitää kertoa jollekin. Opettajalle, vanhemmille tai luotettavalle aikuiselle. Se on todella viisas neuvo. Sellainen toiminta pitää tuoda jonkun tietoisuuteen. Hän sanoi myös, että pahinta oli se, että luuli kiusaamisen jo loppuneen, mutta se jatkui. En minäkään tiedä pahempaa. Se pelottaa eniten, mitä tapahtuu, kun kertoo. Yleensä tilanne pahenee. Viisaus voi olla älytöntä, mutta tyhmyyden edessä jokainen on voimaton. Olen suuttunut monta kertaa siihen, että omaa pahaa oloa puretaan muihin ihmisiin.

Aina voisi miettiä, kuinka toimia toisin, ajatella, katsoa, puhua jne. Tehdä asiat ajatuksen kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna omakaan toiminta ei aina ollut parasta mahdollista, mutta sen hetkisen tiedon valossa, ainoa oikea tapa. Jälkiviisaus on kaikista viisainta.


Tuntematon sotilas-elokuvassa oli Robin, kohtauksessa, jossa nuori sotilas nostaa päätään juoksuhaudasta Antti Rokan ohjeista huolimatta. Seuraukset olivat traagiset. Keskustelimme elokuvasta kotona. Mitä tämä kohtaus meille opettaa? Totesimme, että kannattaa ottaa opiksi viisaamman neuvoista, että ei tee virhettä, jonka voisi välttää. Historiasta voimme ottaa opiksi, ettemme enää joutuisi sotaan. Voimme toimia harkiten ja välttää samat virheet.


Viime viikonloppuna näin kuinka kolme valkoista joutsenta lensi vasten sinistä aamutaivasta. Luonto järjesti kauniin ylilentonäytöksen. 





Tämä on Suomeni, tämä on kotini ja minulle kaikki.

Tänään en ole mitään, en muuta kuin suomalainen ja se on paljon!

Me luomme tänään historiaa, tässä hetkessä. Ei meillä ole muuta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!








sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Minun Suomi-näyttely Iittalassa 25.11.-17.12.2017

Nyt kannattaa lähteä retkelle Iittalaan!

 Ja siellä voi nähdä ja kokea kaikkea käsitöiden ja taiteen tekemisen meininkiä siis Iittalan Lasimäellä. Sinne vaan, nyt heti! Vanajaveden opiston näyttelyyn pääsee tutustumaan Naivistien myyntinäyttelyn yhteyteen pystytettyyn opiskelijoiden töitä esittelevään näyttelyyn. 

Työt ovat opettaja Katri Eskelisen kursseille osallistuneiden töitä. Katri on hyvin määrätietoinen opettaja, jonka opetuksessa tulee kuin vahingossa toteutettua sellaista, mitä ei omin päin osaisi tehdä. Innostus on mielestäni tärkein avainsana näillä kursseilla.  

Jälkeenpäin voi vaan ihmetellä, että olinko se minä, joka tämmöisen työn tein. Suomi100v.-peiton valmistusvaiheista on tulossa kuvia ja mietteitä itsenäisyyspäivän tuntumassa. 

Näyttelyyn voi mennä tutustumaan 25.11.-17.12.2017 (ei 6.12.). klo 11-17
Olen itsekin siellä 29.11. valvomassa näyttelyä, että nähdäänkö siellä? 

  Siellä on paljon kaikenlaista upeita juttuja, että kannattaa varata koko päivä aikaa.










Näyttelyssä kävivät mm. 3.luokkalaiset Deddy ja Santeri, jotka hyvin innostuneina tutustuivat näyttelytöihin. He pysähtyivät erityisesti ruusua esittävän työn kohdalla. Hyvin tarkkaan he katsoivat työtä: "Minecraft!", he totesivat. Kysyin pojilta oman Suomi100v.-peiton kohdalla: "Arvatkaapa, kuka on tehnyt tämän peiton?" Ja, kun kerroin, että minä olen tehnyt tämän. Deddy kysyi: "Voidaanko halata?" Siinä me halattiin ja katseltiin peittoa. Kurkattiin myös ullakolle ja siellä oli pimeää ja viileää. Santerista ullakko oli parasta näyttelyssä. Pojat suunnittelivat myös seuraavan peiton, jonka aihe on Minecraft. Santeri katsoi jo paikan sille. Portaikossa olisi hyvä paikka, kun ei muualle oikein mahdu. Ja meistä kolmesta tulee kuuluisia! Kysyin pojilta luvan, että saan heidät mainita täällä blogissani, matkalla kuuluisuuteen tässä ollaan!


Aitoja ja upeita kohtaamisia näyttelyssä oli muutenkin ja keskustelut vaihteli kissoista Suomi100- teemaan ja kuinka se on tuonut jokaiselle yhteenkuuluvuuden tunteen. Jotenkin minulle jäi näyttelyssä kävijöistä tunne, että hyvin paljon on piilossa olevaa luovuutta, kekseliäisyyttä ja taitoa, joka vaan odottaa tilaisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Menkää katsomaan näyttelyä ja ryhmiin tekemään asioita, joita ei ole ennen tullut edes ajateltua, että tekisi. Antaa enemmän kuin ottaa! 



lauantai 18. marraskuuta 2017

Ihan(a) Pässi!-lapaset

Tiirinkosken Tehdas on hämeenlinnalainen lammastila, jossa kasvatetaan harvinaista Ahvenanmaan lammasrotua. Tilalla on myös navetta, missä on upea kahvila ja lifestyle-putiikki. Sieltä löytyy vaatteita, sisustusta ja kaikkea, mistä voi nautiskella kotona, töissä, mökillä tai missä vaan. Neuloositerapiaa on myös, koska siellä on tilan lampaiden villasta tehtyä lankaa.
Niinan kanssa ollaan tunnettu jo vuosien ajan. Olemme tutustuneet Hämeenlinnan uimahallin pukuhuoneessa lasten ollessa uimakoulussa. Minä neulootikkona otin kutimen esiin ajankuluksi ja siinä me juteltiin, joka lauantai-ilta käsitöiden harrastamisesta. 


Ihan(a) Pässi!-lapasien esikuvana on ollut tilalla asustava pässi. Hän on Yrjö nimeltään. Kerran kesällä poikkesin tilalla siskoni kanssa ja Niina antoi minulle lankaa mukaan, että jos jotain niistä keksin tehdä. Ja siitä se ajatus, sitten lähti, kun ihan(a) pässi aitauksessaan patsasteli. Ihan kuin pässi hymyilisi... vai onko vaan syönyt liikaa, kun ei mihinkään liikkunut. Paikallaan vaan pysyi, eikä sanonut mitään. Niina kertoikin, että Yrjö on hyvin lempeä vanhempi pässi. Lapasissa pässi päästää ajatukset kuuluviin! Bää!


Tiirinkosken Tehdas ja navetta.


Lankoja!


Ja lisää lankoja!

Tässä on neulojan unelmille raaka-ainetta!
Villan tuoksua...ei voi vastustaa!
P.s. Täällä on myös vohvelikahvila! 
Vohveleita...ei voi vastustaa!




Näitä lapasia voi ihastella Tiirinkosken Tehtaalla Hämeenlinnassa.
Näihin on myös ilmainen ohje.
 
 
Sitä ennen pitää käydä Tiirinkoskella, koska siellä on tänä viikonloppuna joulun avaustapahtuma!


Ihan(a) Pässi!-lapaset. Niiden pässi määkäisee: "Bää!!"

Ja jokainen voi joka päivä päättää, onko ihan pässi vai ihana pässi! Kannattaa ehdottomasti olla semmoinen ihana!





Ja lopussa on vohvelia...
ei voi vastustaa....