sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Minun Suomi-näyttely Iittalassa 25.11.-17.12.2017

Nyt kannattaa lähteä retkelle Iittalaan!

 Ja siellä voi nähdä ja kokea kaikkea käsitöiden ja taiteen tekemisen meininkiä siis Iittalan Lasimäellä. Sinne vaan, nyt heti! Vanajaveden opiston näyttelyyn pääsee tutustumaan Naivistien myyntinäyttelyn yhteyteen pystytettyyn opiskelijoiden töitä esittelevään näyttelyyn. 

Työt ovat opettaja Katri Eskelisen kursseille osallistuneiden töitä. Katri on hyvin määrätietoinen opettaja, jonka opetuksessa tulee kuin vahingossa toteutettua sellaista, mitä ei omin päin osaisi tehdä. Innostus on mielestäni tärkein avainsana näillä kursseilla.  

Jälkeenpäin voi vaan ihmetellä, että olinko se minä, joka tämmöisen työn tein. Suomi100v.-peiton valmistusvaiheista on tulossa kuvia ja mietteitä itsenäisyyspäivän tuntumassa. 

Näyttelyyn voi mennä tutustumaan 25.11.-17.12.2017 (ei 6.12.). klo 11-17
Olen itsekin siellä 29.11. valvomassa näyttelyä, että nähdäänkö siellä? 

  Siellä on paljon kaikenlaista upeita juttuja, että kannattaa varata koko päivä aikaa.










Näyttelyssä kävivät mm. 3.luokkalaiset Deddy ja Santeri, jotka hyvin innostuneina tutustuivat näyttelytöihin. He pysähtyivät erityisesti ruusua esittävän työn kohdalla. Hyvin tarkkaan he katsoivat työtä: "Minecraft!", he totesivat. Kysyin pojilta oman Suomi100v.-peiton kohdalla: "Arvatkaapa, kuka on tehnyt tämän peiton?" Ja, kun kerroin, että minä olen tehnyt tämän. Deddy kysyi: "Voidaanko halata?" Siinä me halattiin ja katseltiin peittoa. Kurkattiin myös ullakolle ja siellä oli pimeää ja viileää. Santerista ullakko oli parasta näyttelyssä. Pojat suunnittelivat myös seuraavan peiton, jonka aihe on Minecraft. Santeri katsoi jo paikan sille. Portaikossa olisi hyvä paikka, kun ei muualle oikein mahdu. Ja meistä kolmesta tulee kuuluisia! Kysyin pojilta luvan, että saan heidät mainita täällä blogissani, matkalla kuuluisuuteen tässä ollaan!


Aitoja ja upeita kohtaamisia näyttelyssä oli muutenkin ja keskustelut vaihteli kissoista Suomi100- teemaan ja kuinka se on tuonut jokaiselle yhteenkuuluvuuden tunteen. Jotenkin minulle jäi näyttelyssä kävijöistä tunne, että hyvin paljon on piilossa olevaa luovuutta, kekseliäisyyttä ja taitoa, joka vaan odottaa tilaisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Menkää katsomaan näyttelyä ja ryhmiin tekemään asioita, joita ei ole ennen tullut edes ajateltua, että tekisi. Antaa enemmän kuin ottaa! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti